Syksy lähenee ja jotain tarttis tehdä

Upea kesä mukavine tapatumineen alkaa olla pikkuhiljaa takanapäin. Tosi monet ja todella mukavat muistot jättivät jälkensä minuun ja toivottavasti myös niihin moniin, jotka olivat mukanani niitä upeita muistoja luomassa. Tämä kesä ei ollut vain yksi muiden joukossa! Hyvässä hengessä ollaan siis syksyyn kääntymässä.
Pieni "mutta" kuitenkin tuossa hyvässä mielessä on. Kesän kuntoilut eivät ihan menneet kuten keväällä suunnittelin ja Personal trainerin kanssa ohjelman kera kaavailttiin. Olosuhteet olivat mitä oivallisimmat, mutta toteutus jäi jollain tapaa puuttumaan.Mikä lienee syynä? Turnausväsymys, laiskuus ja saamattomuus vai vain halua nautia sopivasti joutilaisuudesta. Tiedä häntä.
Liikkumatta ei ole kuitenkaan oltu, vaikka mökille edukkaasti hanktut kahvakuulat ovat niitä varten rakennetulla patio-osuudella olleet lähinnä käyttämättömänä. No näyttäväthän ne siinä joka tapauksessa kivalta ja sopivat hyvin mökin uuden pation väriinkin - harmaita kun ovat - ilman pienintäkään ristiriitaa. Niillä vaan ei ole tehty oikeastaan yhtään mitään!
Kesän saavutuksista on sanottava, että golfia on pelattu jokseenkin reilusti ja se on aina joskus sujunut hyvinkin. Samoin on ruokapuolessakin pysytty oikeastaan kohtuudessa ja järkevillä laduilla. Samoin on saunaoluet olleet meidän mökillä enemmänkin harvinaisuus. Tunnustettava on kuitenkin, että lämpimät kesäiltapäivät ja illat ovat olleet mukavalle jutustelulle ja pienelle nautiskelulle omiaan. Kesän lopputulos on varmaan että kunto ei ole kasvanut mutta ei myöskään elopaino!
Nyt on kuitenkin tunnustettava, että suomalaisen suopean kesän epätodellinen lumo alkaa olla tältä erää takana - lukuun ottamatta tulevaa viikonvaihdetta - ja olisi aika ottaa taas härkää sarvista ja soittaa PT:lle sopiakseen tapaaminen. Olisi myös viimein aika käyttää ne kaksi kuntosalikortissa käyttämättä olevaa täppää ja käydä kokeilemassa oliko se kuntosalilla käynti niin kivaa kuin jossain unessani (todennäköisesti) kuvittelen. Tästä se taas alkaa!

Uusi lehti kääntyy

Nyt jos koskaan on aika päivittää blogia. Ja anteeksi niille, jotka tätä yrittävät seurata, ettei säännöllistä päivitystä ole tullut. Tänään kuitenkin oin pakko tehdä päivitys, koskapa blogin esittelytekstikin jää illalla puoli yhdeksän aikaan historiaan. 49-vuotias viestintäpäällikkö vaihtuu 50-vuotiaaseen, elämäänsä tyytyväiseen naiseen.
Kuntoilun kannalta kesä on kulunut oikeastaan kehnosti. Kunnon kesäflunssa, hermovaivoja ja muuta pientä riesaa, jotka ovat haitanneet ihan sellaisia perinteisiä liikuntasuorituksia. Liikuntaa ja aktiivisuutta on kaikenlaisessa kunnostushommassa kyllä muutoin riittänyt jopa naapuriin jakaa!
Lauantaina vietettiin 50-vuotisjuhliani, joihin sisältyi niin golf-kierros (tällä poikkeuksellisella kerralla autolla) ja sitten juhlintaa ja tanssia (erinomainen liikuntamuoto sekin) aina lähes puolille öin. En tiedä, onko aiemmin nähty 50-v kekkereissä niin jatkuvasti hikipäässä heiluvaa sankaritarta kuin lauantaina. Osansa tietysti oli olosuhteissa, jotka muistuttivat lähinnä kauko-itää niin tosikorkealla ilmankosteudellaan (75%) ja kuin lämpötilallaan (29C). Mukavaa oli ja minä nautin kaikesta joka solulani.
Nyt on hyvä hetki tehdä välitilinpäätös helmikuussa aloitetusta projekstista. Päätelmäni ovat:
- kunto on kohentunut - jaksoin heilua ja tanssia koko lauantai-illan aina aamu neljään sunnuntain puolelle
- paino on pudonnut - kiireessä pelkän koon perusteella ostetut caprit osoittautuivat juhlinnan tiimellyksessä isohkoiksi - housuja sai nostella tavan takaa - ja menevät huomena kavennettavaksi!!
- vaa'ankin mukaan paino on helmikuusta pudonnut 9 kg! Ei huono saavutus minusta.
Keväällä aloitettu kuntoilu on siis selkeästi kantanut hedelmää. Kiitos siitä personal trainerilleni Markolle!
Kesä ja loma ei kuitenkaan tarkoita, että nyt, kun kiivas heiluminen mökin ja sen ympäristön kunnostustöissä hiukan laantuu, täällä vain keskityttäisiin auringon palvomiseen tai sateen pitämiseen. Mökin uudella patiolla jo odottavat kahvakuulat heiluttajaansa ja nyt on aikaa myös niille kaivatuille golf-kierroksille. Nämä yhdistettynä mukavaan mökkielämään, saunomiseen ja sukulaisten ja ystävien loistavaan seuraan takaavat toivottavasti sen, että muutaman viikon päästä työpöydän äärestä löytyy vireä viisikymppinen!

Ketkuja välineitä ja uusia lihaksia

Kevään työkiireiden lomassa on liikunta muuttunut jotensakin golf-painotteiseksi. Personal Trainer ei oikein siitä tunnu tykkäävän, vaan patistaa lihaskuntoharjoituksiakin tekemään. Minusta puolestaan tuntuu, että valintoja on tehtävä, kun lempiharrastuksellekaan ei oikein ole tuntunut jäävän aikaa kaiken työtekemisen ja työmenemisen lomassa. Levätäkin (siis oikeasti nukkua) pitää. Toukokuussa olisi ollut helppo ihan kokonaan lipsua pois kaidalta liikunnan tieltä, mutta ei. Apuun tuli niin PT kuin erilaiset vimpauttimet.
Itseni tuntien tiedän, että mitä kesemmäksi mennään, sitä hankalampi minua on houkutella minnekään kuntosalin uumeniin puhisemaan. Kuntosaliharjoittelu on kyllä alkanut tuntua ihan OK-jutulta. Ratkaisu kesäiseen lihaskuntoharjoitteluun on käänteentekevä "mökkikuntosali". Se on suunniteltu turvaamaan kohtuullinen lihaskuntoharjoittelu myös kesäaikaan ja lomalla.
Mökkikuntosalin resepti on varsin yksinkertainen:

• parit kahvakuulat, jotka sopivat kummallekin meidän perheessä
• jokunen pari käsipainoja (säädettävät -sanoo PT)
• ja sitten jumppapallo.

Nämä a) hankitaan tai b) etsitään kaappien kätköistä.  Välineet puhdistetaan pölystä ja kannetaan pihamaalle ja sitten keitos  höystetään PT:n laatimalla ja neuvomalla runsaalla liikevalikoimalla, joista jokaiselle harjoituskerralle valitaan 10-12. Ja nautitaan innolla ja hikeä pukaten. Ainakin meillä osa tästä varustuksesta on ihan hiljaa ja häiriötä aiheuttamatta lymynnyt kaapeissa ja työpöydän alla.
Kaksi tapaamista on nyt käytetty PT:n kanssa liikeiden opetteluun ja kokeiluun. Toinen meni kahvakuulien kanssa puistossa. Yllättävän hauskaa ja mikä yllätys olivatkaan parin päivän päästä ne lukuisat uudet pienet, lepotilasta herätetyt lihakset. Viattoman tuntuinen "kuulien heiluttelu" edellyttää näköjään lihastyötä, joka puolestaan on omiaan kehittämään lihaksia!
Toinen sessio meni jumppapallon kanssa. Meilläkin sellainen on ollut pari vuotta kotona työhuoneen pöydän alla. Sen päällä on mukava lepuutella jalkoja kirjoittaessa ja joskus on ollut ihan hauska istuskella sen päällä katsomassa telkkaria. Nyt tuo pehmeä ja pullea kaveri sai ihan uuden elämän. Sen kanssa voi tehdä suunnilleen kaikkien lihasryhmien harjoitteet -- ja hauskaa on! Ja ainakin näin kesäaikaan voittaa kuntosalin. Ja entistä hauskempaa oli havaita ne erityisesti vatsassa ja kyljissä sijaitsevat uudet lihakset. Kovinkaan paljon ei kyllä huvittanut naureskella...Kuinka paljon voi uusia lihaksia ollakaan tällaisella keski-iässä tarpovalla naisihmisellä?
No seuraavaksi keskitymme ennen kesälomia yhden tapaamisen verran venyttelyyn. Lempiharrastukseni on omiaan jollain tapaa selkeästi lyhentämään lihaksiani. Johtuu varmaan siitä, että alitajuisesti uskon valtaväestön mantraan, että ei se golf mitään liikuntaa ole, vaikka totuuden toiseksi tiedänkin. Ja venyttelythän kuuluvat vain liikunnan yhteyteen, joten mitäs sitä 10 km kävelylenkin (jolla kävelyn keskinopeus lähentelee 5 km h!) jälkeen turhaan venyttelemään.... Kohta siis opitaan sekin.

Jostain se aika on otettava.

Huhtikuun puolivälissä riemuitsin uudesta harjoitusohjelmasta. Jo etu käteen oli tiedossa, että edessä on varsin tiivis työ- ja tapahtumarupeama. Työreissuissa tuntuu tulleen kierretyksi vähintään puolet Suomesta ja käytyä Tanskassakin. Lisäksi on mennyt Pääsiäinen ja Wappu ja parit perhejuhlatkin. Aika haasteellista on ollut löytää aikaa liikkumiselle.
Aina sanotaan, että kyllä työmatkallakin voi lenkkeillä. Ja kyllä kait voikin, mutta kun pitäisi nukkuakin ja useimmiten hoitaa vähän juoksevia asioitakin jossain välissä. Ei ihan helppo haaste jos on hotellissa illalla yhdeksän-kymmenen aikaan ja aamulla pitäisi olla seitsemältä jo menossa. No on tullut kuitenkin lenkkeiltyä Kuopiossa ja Kempeleellä! Ihan mukavat lenkit ja hyvä olohan niistä tuli - runsaasti virtaa päivän tekemisiin, kun vielä aamulla ensimmäisenä hoiti tuon kuntoilun.
Tanskaan kyllä kannoin lenkkikamppeet ihan turhaan mukaan. Ei puolenyön ja aamu seitsemän välille jää kerta kaikkiaan aikaa edes oikein riittävästi nukkumiseen saatikka Jyllannin länsirannikon hiekkadyynien välissä risteilevien kuntopolkujen etsimiseen. Kyllä niitä varmaan olisi ollut. No olipahan ainakin isompi matkalaukku mukana juuri noiden tarpeettomaksi jäääneiden lenkkitamineiden kuljettamista varten.
Onneksi on alkanut golf-kausi. Ilman lempilajiani olisi liikkuminen ollut kyllä kiven takana. Nyt sen sijaan on tuon reilun kolmen viikon aikana tullut pyhienvieton ja työmatkailun lomassa kuitenkin pelattua golfia jo kokonaista seitsemän kierrosta. Ja mielestäni aiempaa parempaa golfia. Ja ennen kaikkea kotikentän 13. ja 14. väylän välissä olevan tappomäen (olen tuntenut tai luullut kuolevani siinä aiemmin ja varsin monesti)selvitin ensimmäisellä kerralla ihan ok. Tottakai lopussa puhkuin, niin puhkuu 80% normaalipainosistakin, joten minä olen tyytyväinen. Sydänkin sykki ihan rivakasti 161!
Tänään on palattu myös hitusen takaisin ruotuun. Olin Personal Trainerin kanssa salilla. Uusia liikkeitä tuli tai miksi niitä niillä masiinoilla väännettäviä lihasharjoituksia sanotaankaan. PT:llä on taipumus lisätä painoja, kunnes minä irvistän. Eihän se rusentaminen oikein mukavalta tunnu, mutta jotenkin on kuitenkin mukavaa. Ei varmaankaan itse tulisi vastusta lisättyä ihan noin räväkästi, vaan pysyttelisi enempi omalla mukavuusalueella.
Seuraavalla kerralla värkätäänkin jo ohjelmaa mökkikuntosalia varten.
 Niille, jotka epäilevät golfin liikuntaluonnetta: Keskimääräinen kierros on kävelyä 10 km, kaloreita kuluu kentästä riippuen 1400-1600 kcal tuona aikana. Kierrosten kokonaiskestot ovat 3h 50 min - 4 h 30 min, jona aikana keskinopeudeltaan 4,2- 4,5 km /h kävelyä noin 2 h 20 min - 2 h 50 min. Eli suomeksi kaloreita kuluu ihan kivasti ja kun kävellään niin kävellään rivakasti. Ja nämä on mitattu Polarin sykemittarilla

Nousee, nouseehan se kunto mullakin!

Nyt  komeillee jääkaapin ovessa uusi liikuntaohjelmajakso. Ensimmäiset 8 viikkoa ovat hurahtaneet ohi. Matkan varrelle on kuulunut pettymyksiä ja mukavia kuntohavaintoja. Kuten se, että koko sauvakävelylenkin pystyy vetämään nopeammin kuin taannoin ja puhumaan kaiken lisäksi koko ajan. Aiemmin pelkästään puhkuin.
Pettymykseen tai sen tunteeseen kuuluu se, että paino laskee huomattavasti hitaammin, kuin mitä alunalkaen toivoin. No toiveissahan olen elänyt sen painonlaskun suhteen jo useampia vuosia. Eikä toivomalla tosiaan mitään tapahtunut. Nyt se sentään laskee pikkuhiljaa. Eikä ihan hurjia juttuja ole ravintopuolella vielä tehty. Sen energiakolmion pitäminen oikeinpäin päivätasolla on aika haastava juttu ja varsinkin, jos työmatkailee. Silloin ei ateria-ajat eikä ateriatkaan ole oikein valittavissa ja lisäksi liikkumiselle on hippasen vaikeaa joskus löytää aikaa. Liikuttu on kuitenkin joka viikko ja suunnilleen ohjelman mukaan.
Harjoituksen aikana puhumisesta vielä sen verran, että salilla kuuntelin jonkun muun personal trainerin juttuja sivusta kävelymatolla talsiessani. Kuului sanovan, että niin kauan kun puhe sujuu lisätään rasitusta - muuten on liian iisiä kuulemma, eikä kehitystä tapahdu. Varmaan näinkin. Ulkonäöstä päätellen tavoitteena ei ollut karistaa rekallista voipaketteja kuorruttamasta kehoa niinkuin minulla on. Taisi olla tulevia maratoonareita.
Oleellista lieneekin, että kullekin liikunnat ja syömiset katsotaan omien tavoitteiden mukaan. Minä onneksi saan puhua kävellessäni. Ja muutenkin tuntuu personal trainerilla olevan tolkku tallella kokonaisuuden kanssa.
Tuossa uudessa ohjelmassa on yksi selkeä muutos - lepopäiviä on vähemmän! Niitä on tasan kaksi viikossa ja kuntosalia on kaksi kertaa viikossa. Sen lisäksi tulee yhteensä kolme lyhyempää ja pidempää aerobista lenkkiä hiukan eri teholla.
Lenkillä käyminen on muuten ruvennut tuntumaan mukavalta. Tänään oli eka fillari-lenkki ja matkaa taittui reilut 16km! Syke oli hiukan korkeammalla tasolla kuin sauvakävellessä mutta ei tuntunut mitenkään hurjasti läkähdyttävän. Todellinen kuntotesti on perjantaina, kun pelataan kauden ensimmäinen golf-kierros kotikentällä. Hengenahdistusmäki 13 ja 14 väylän välissä kertoo mikä on kunto aiempaan verrattuna....

Kuntoilun sivuvaikutuksia

Pitäisköhän aloittelevia kuntoilijoita varoittaa siitä, että kunnon kohenemisen myötä ilmaantuu erilaisia sivuvaikutuksia. Minä en ole viime vuosina juurikaan välittänyt shoppailusta. Syynä on enimmäkseen ollut se, että pikkuhiljaa erilasissa putiikeissa hipsuttelu ja seisoskelu on ottanut jalkoihin ja tuntunut selässä. Tunnetustihan paikalla seisomiseen kaivataan jonkinlaista lihaskorsettia tukemaan, jotta shoppailija pysyy pystyssä. Ja jos noita oikeita lihaksia ei ole tai ne eivät ole lainkaan kunnossa niin kas kummaa ne huonokuntoiset tai väärät lihakset väsyvät ja rupeaa sattumaan vähän sinne ja tänne. Seurauksena on ollut yleensä ennenaikainen poistuminen kaupasta ja auton penkille lösähtäminen. Näin ei ole enää. Se tuli testattua tänään parissakin liikkeessä ja tuloksena on uudistuksia golfvarusteissa ja uudet salilenkkarit!
Toinen sivuvaikutus lienee jonkinlainen kiinnostus ihonhoitoon. Kas kun liian hyvin valaistussa hotellikylppärissä tuli taannoin havaittua, että jo nyt aikaan saatu painon väheneminen on ainakin osittain kohdistunut noin kolmoisleukaan. Kun kolmoisleuan täytteenä ollutta massaa on saneerattu liikunnalla ja ruokavaliolla vähemmäksi jää jäljelle jonkin verran liian väljä iho. Hmm... täytyypä ryhtyä katsastamaan kunnollisia ryppyvoiteita ja vaikkapa jossain vaiheessa luvata itselleen hemmotteleva kiinteytyshoito. Olisikohan se hyvä palkinto vaikka siihen kohtaan, kun painon pudotustavoitteesta on saavutettu vaikkapa neljännes. No mieluummin olen tulevaisuudessa kuitenkin vaikka ryppyinen hyväkuntoinen ja vain sopivasti ylipainoinen kuin muhkea jumppapallon muodot omaava siloposki!

Onhan niitä lihaksia

Kiireinen viikko ollut, mutta kyllä on tullut liikuttuakin. Alkuviikosta tehtiin lihaskuntotestit ja ensimmäinen visiitti kuntosalille. Ihan mielenkiintoista. Kädet selvisivät puhtain paperien testauksesta. Onneksi olkoon Kädet!Olen kyllä aina tiennyt, että kädet minulla on vahvat vaikka niissä välillä kaikenlaista kremppaa onkin. Joka tapauksessa painot nousivat ylös vuoron perää sillä tapaa, että PT antoi luvan lopettaa ja tuloksena siis täydet pisteet. Valitettavasti en kuitenkaan ole mikään käsilläkävelijä, joten pelkillä hyvillä käsilihaksilla ei pitkälle pötkitä. Ja mistähän ne lienee tulleet? Päivittäinen hiiren kesyttäminen ei juurikaan lihaksia vahvista ja vaikka syömällä on tämä ylipaino hankittu, niin eipä se lusikankaan suuhun vieminen juuri lihaskuntoa kehitä. Lienee siis luontaista.
Muiden lihasryhmien kanssa olikin sitten toisin. Vatsat ja jalat saivat arvosteluksi välttävä ja selkälihaksia ei tuloksesta päätellen minulla taida ollakaan. Toisaalta testien perään tehty kuntosaliohjelma kyllä todistaa, että ne selkälihaksetkin jossain olisivat. Joku paikka selässäni on sen (tai näiden parin) kuntosalitreenin jälkeen kipeinä. Vai onkohan olemassa läskiä, joka kipeytyy lihasharjoituksista?
Nyt siis on päästy jo tähän lihaskuntoharjoitteluunkin ja tuon opastuskerran jälkeen on kertaalleen tullut käytyä jo kuntosalillakin (firman piikkiin!). Ihan mukavalta tuntui, vaikka aika härveleitä ne laitteet ovat. Ja kyllä sai hiukan pähkäillä mikä laite on mikä, kun itsekseen oli toisella salilla. Liekö sama juttu kuntosalilaitteiden kanssa, kuin on näiden sirumaksupäätteiden kanssa - hevin ei kahta samanlaista samaan tarkoitukseen tehtyä laitetta tule vastaan.
Viikkon on kuulunut kovista kiireistä huolimatta myös hapekasta kävelyä uusien teleskooppi kävelysauvojen kanssa Vuokatin raikkaissa maisemissa. Nyt on päästy jo niin pitkälle, että neljän päivän putki työmatkalla hotellissa pakotti oma-aloitteisesti kunnon lenkille joka päivä. Käsien lisäksi onnittelen tänään itseäni, että olen muutoksessa päässyt jo näin pitkälle.

Tietä käyden tien on vanki...

... vapaa on vain umpihanki. Muistaakseni A. Hellaakosken osuvat sanat. Se, joka on joskus keväthangissa kohtuullisen runsaslumisena talvena "mähkinyt", tietää kuinka osuvat nuo sanat ovatkaan ja mitä se vapaus oikein on.
Tänään pääsin itseni huijauksessa siihen, että lähdettiinkin lenkille auratun tien sijasta metsään. Perustelin itselleni moisen sillä, että tietä pitkin mennään ensin sinne ja sitten palataan samaa reittiä tänne. Sinnetänne-säntäily ei kuitenkaan ole oikein missään asiassa minun lajini eikä se sovi tähän kuntoiluunkaan. Mieluiten kulkisin oikeita lenkkejä, jotka kiertävät jotakin kautta ja säyseästi palaavat sitten lähtöpisteeseen ilman, että minun koko ajan täytyy itsekseen arpoa missä kohtaa pitäisi tai voisi kääntyä. Täällä mökkimaisemissa moisia lenkkejä ei talvikeleillä ihan hevin löydy.
Mentiin siis metsään. Yöpakkasia on pidellyt ja alkuosa polusta, jota joku on tältäkin kylältä löytynyt tallaamaan kohtuullisen säännollisesti, oli ihan mukava joskin kapea kulkea. Ajattelin, että epätasainen alusta antaa mukavasti töitä lihaksille kun pitää pikkuisen tasapainoilla. Oli mukava katsella, mitä siinä nyt polun epätasaisuuksilta pystyi, kuinka koira iloisena juoksenteli polkua ja vähän polun viertäkin. Metsäaukolle tultaessa sitten totuus paljastuikin. Minulla on ylipainoa koiralla ei. Se voi juoksennella ihan missä vaan neljällä tassullaan mutta minun on katsottava tarkkaan jalkoihini ja yritettävä taiteilla kapella kulku-uralla , jota ei oikeastaan ole ollenkaan.
Ihan reilun kokoinen hakkuuaukea (kohtuullisesti joku kotiuttanut eurojaan!) ja polusta ei juurikaan ollut tietoa. Oli vain jalan jäljet, jotka eivät ihan koko aikaa sattuneet polun kohdalle ja heti siinä vieressä olikin puoli reiteen lunta. Tosi hauskaa kerran ja kaksi, mutta sitten alkoi jo hymy hyytyä. Periksi ei kuitenkaan anneta, vaan jatketaan sitkeästi, koska edellä kulkeva puoliso arveli, että aukon toisessa laidassa polku varmaan jatkuisi taas jokseenkin kulkukelpoisena. Ei jatkunut, vaan muuttui vielä avuttomammaksi. Siellä oli enää yksittäisiä jalanjälkiä ja kohtuullinen heitto metsäautotietä kylätielle. Pakko sanoa, että se joka oli siitä aiemmin kulkenut, on melkoisen hyvässä kunnossa. Tai nuori. Tai molempia. Minä käännyin takaisin.
Kokemus vastaa sitä, kun joskus keskikoulussa jumppatunnilla harrastettiin telinevoimistelua ja piti kävellä puomia pitkin. Polun leveys ilman lankeamisia salli taiteilla noin juuri sen puomin levyisellä kaistaleella ja heti vieressä oli odottamassa höttönä kaikki tämän talven lumi. Ja sillä puomilla oli pituutta varmaan parisataa metriä. Nyt jo kyllä tuntuukin koivissa ja takamuksessa vähän siltä kuin jumppamaikka olisi ollutkin höykkyyttämässä. Tässä vaiheessa kuitenkin (saunan ja lounaan jälkeen, nojatuolissa istuen!) jotensakin mukavalta, kun se rämpiminen on takanapäin.
Ainoa harmi on se, että sykkeet jäivät taltioimatta, koska sykevyölle ja kännykälle on vissiin tullu bänät. Ne eivät enää löydä toisiaan. Täytyy tähänkin löytää ratkaisu.

Suunnitelmallisuutta ilmassa

Viikon liikunnat jäi hitusen vähemmälle kuin edellisellä viikolla. Nyt on kuitenkin aikaa keskittyä kaikkeen mukavaan ja siinä ohessa liikuntaan. Tänään lenkillä innostuin kävelemään pitemmälle ja pitempään kuin aikoihin. Tottakai kotiin tullessa väsytti, mutta silla tavalla mukavan terveesti. Se on kyllä pakko myöntää, että pohjimmiltani olen varmaankin eniten laiska. Oikeastaan ainoa tapa, jolla saan venytettyä lenkkejä on, että hiukan huijaan itseäni. Se tapahtuu usuttamalla itsensä kävelemään yksinkertaisesti tarpeeksi kauaksi kotoa. Takaisin päästäkseen on vaan käveltävä koko matka, jos haluaa takaisin lihapatojen ääreen. Tästä saatiinkin seuraava kätevä aasinsilta talviloman viettämiseen mökillä.
Varustautuminen mökille ja lomaan tapahtui varmaan lähinnä 60-70-luvun tyyliin. Silloin muistan, että talvilomalle mökille lähdettäessä varattiin kaikki mahdollinen mukaan, koska kauppaan ei ollut kovinkaan helppoa mennä. Niin tein minäkin tällä kertaa. Lomaviikon ruokalista suunniteltiin etukäteen ja hankinnatkin tehtiin pitkälti ennakkoon. Syynä ei ollut kauppojen puute - niitä on kyllä täällä mökkipitäjässäkin ihan yllin kyllin. Halusin ennakkosuunnittelulla ja varautumisella varmistaa, että lomalla ei hairahduta ruuan suhteen mihinkään ylilyönteihin. Vaikka kauppoja täällä onkin, ei se välttämättä tarkoita että herkkukiusaukset olisivat mahottomat, mutta ennakkosuunnittelu tuo mukavan turvallisuuden tunteen ruokailuihinkin.
On siinä sekin hyvä puoli, että ruokalistaan voi sijoittaa ihan oikeita herkkujakin, kunhan ne ottaa huomioon muissa valinnoissa. Tulokset tästä suunnitelmallisuudesta näkyvät toivon mukaan jonkin ajan kuluttua.
Ruokapuolesta on muutenkin pakko kehaista, että herkkujen määrä on ihan selkeästi tipahtanut. Yritys pitää ruokavalio vähillä hiilareilla, on sekin sujunut ihan mukiinmenevästi. Mitään puhdasoppisuutta hiilareiden kanssa ei ole haettú, kunhan vältellään vaaleaa leipää, vaaleita jauhoja, perunaa, riisiä ja sokeria. Ja se viinikin on vähentynyt ihan huomattavasti. Olo on jollain tavalla keveämpi, eikä se nyt vielä kilojen katoamisesta voi suuresti johtua.

Läskikö ikuista

Siltä hiukan tuntuu. Tänään on kulunut kuukausi siitä, kun aloitin matkani kohti uutta elämäntapaa. Tänään myös mittailtiin ensimmäisen kerran "virallisesti" saavutuksia lenkin jälkeen. Siinä oli kuitenkin hiukka pettymyksen katkeraa kalkkia.
Lenkki kyllä yllättäen ylitti odotukset. Olen sunnuntain liukkailta alkaen kasannut antipatiaa ja agressiota kevään sekalaisia kelejä kohtaan ja olin valmistautunut "huono henkiseen" lenkkiin. Mitä vielä! Aurinko paistoi, lämpötila oli nollassa ja oli aika tyyntä. Minulla oli piikkikalossit ulkoilukenkien päällä. Ja niillä sitten vedeltiin yli rosoisten ja sileiden jääpintojen ihan liukastelematta. Jossain oli polku mukavasti ihan lumellakin ja jossain sen oli kevätaurinko paljastanut mukavasti jo paljaalle. Kevät on tulossa ja kohta lumet ovat menneet! Reippaan sauvailun jälkeen oli vielä tunne, että tätähän voisi jatkaa toisen mokoman. Mutta en jatkanut, koska olin innokas näkemään numeroita.
PT varmaan huomasi, että numerot eivät ihan vastanneet odotuksiani. Kyllä, kyllä painoa on lähtenyt. Ei ihan niin paljon kuitenkaan kuin olin itse arvellut. Pudotusta oli kuitenkin sen verran, että 8% kokonaispudotustavoitteesta on saavutettu - ja toivottavasti pysyvästi. Itse olin ajatellut, että 10 % olisi hyvä aloittaa, mutta tähän on nyt kuukaudeksi tyytyminen.
Mittauksen muut prosentit olivatkin sitten vielä hämmästyttävämpiä. Se rasva-%, jota tässä yritetään alentaa, ON NOUSSUT! Ja se lihas-luusto %, jonka kait pitäsi lisääntyä on vähentynyt! Mitä ihmettä?? Sitä jäi hiukan PT:kin miettimään. Numeroitahan ne tietty ovat ja fiilis ratkaisee. Mutta kyllä minullekin numerot ovat tärkeitä ja odotan mielenkiinnolla jonkinlaista loogista selitystä moiseen.
Muuten kyllä on kuukauden kokemuksella todettava, että homma toimii. Lenkille lähteminen on jo melkein aina OK. Siellä tulee, kuten tänään, melkein innostuttua viihtymään. Olo on parempi ja mieli virkeämpi kuin kuukausi sitten. Ja hitunen taipuisuuttakin on palautunut tähän jäykkään kroppaan.
Eli olkoon vaan läski ikuista tai ainakin sitkeää. Minä yritän olla vielä sitkeämpi ja kyllä sen läskinkin on vielä annettava periksi - niin on joutunut moni muukin asia minulle periksi antamaan. Tässä jutussa haluan olla voittaja-ainesta.

Voihan syke

Viikon ajan on tullut seurailtua sykkeitä hiukan aiempaa enemmän. Keskisyke ja se miltä lenkki tuntuu eivät minusta oikein pidä yhtä. Joku lenkki, jolloin tuntuu, että "kovaa" mennään, ei sitten sykkeiden perusteella oikein siltä näytäkään. Ja sitten jollain lenkillä, jolla omasta mielestä taivaltaa lähes kaikessa rauhassa (minulla on kyllä silloinkin aina hiki), tuntuu että sykkeet huitelee missä sattuu. Vaikeaa on myös saada se keskisyke sinne tavoitealueelle.
Käytän sykemittarina Polarin bluetooth-sykevyötä ja vastaanottimena on kännykkään ladattu Sportstracker. Ihan hauska ja toimiva yhdistelmä - tietoa kertyy lähes kaikesta lenkin aikana mistä vaan voi kuvitella. Tulokset saa ladatuksi nettiin, josta niitä on sitten hauska tiirailla. Jotenkin lenkillä käynti unohtuu helposti, kun homma on hoidettu. Sportstrackerin keräämä tieto on todistusaineistoa itsellenikin siitä, että on tullut liikuttua. Eri lenkkien tietoja on ainakin minusta tosi mukavaa netistä tarkkailla ja useimmiten vielä varsin tyytyväisenä. Kännykkä-sykemittarin huonopuoli on se, että lenkin aikana sykettä on hankalaa- tai lähes mahdotonta seurata pysähtymättä. Ja tietty kun pysähtyy syke tipahtaa ja se vaikuttaa sitten siihen keskisykkeeseen. Ehkäpä tämän keskisyke-jutun kanssa voi olla vielä hiukan suurpiirteinen. Pääasia on että ollaan liikkeellä ja kaloreita kuluu edes jonkin verran. Toivottavasti siinä sivussa myös kunto pikkuhiljaa kohenee.
Hitusen tuota lenkkeilyä nyt haittaa kyllä kevään kelit. Sinänsä se on sama paistaako vai onko pilvistä, mutta ei tahdo pinna oikein tuota liukastelua (ja toisinaan sohjoa) kestää. Se että joka askelella jalka hiukan lipsahtaa syö kyllä naista. Pitäisi nopeasti keksiä tälle rospuuttoajallle jokin vaihtoehtoinen tapa liikkua. Tai toivoa, että joku utopistinen föhn-tuuli tulisi ja puhaltaisi lumen ja jään pika-pikaa pois.

Tavoitteellista vai tavoitelista

Nyt jo pyörii mielessä viikon päässä oleva "mittauspäivä". Oikein täytyy keskittyä siihen, että jatkaa vaan tätä eloaan ihan niinkuin nämä pari viikkoa taaksepäinkin, eikä anna punnitusten ja mittausten hallita mieltä tai elämää. On tässä ihmisellä haastetta itsensä kanssa.
Lauantaina, sillä välin kun minä olin pikkumustassa juhlimassa hyvän ystävän synttäreitä, oli PT päivittänyt jo liikuntaohjelmani. Sinne oli ilmestynyt lisäkertoja ja kestoja oli pidennetty. Sykemittarillekin on nyt oikeaa käyttöä, kun on eri syketasoilla toteutettavaa lenkkiä ja liikuntaa. Tämähän alkaa tuntua oikeastikin jo siltä, että ollaan matkalla johonkin.
Eilisellä lenkillä oli ihan mukavaa pohdintaa  liikunnan määristä ja siitä, miten ruokailutottumuksiin on saatu ujutettua niitä toivottuja muutoksia. Tuntuu, että välipalat ovat minulle se vaikein juttu. Erityisesti minua, entistä laiskaa,  ilahdutti se, että tähdennettiin lepopäivien merkitystä. Aina ei siis pidäkään lähteä lenkille, vaan saa ihan luvan kanssa huilia! No se sopii kyllä sekin.
Ruokapuolen muutoksissa on edetty myös jokseenkin mukavasti. Viini on vähentynyt lähes olemattomiin ja  tuntuu, että energiapyramidi on saatu väännettyä, jos ei päälaelleen niin ainakin jo kyljelleen. (Toivottavasti se ei ole mikään tasasivuinen kolmio, koska silloin tämä kielikuva kyllä kellahtaa takamukselleen!)
Tuosta mittauspäivästä vielä. En tiedä, onko tämä jotenkin työssä opittua, mutta dataa pitää saada kokoon, että tiedetään mihin ollaan menossa. Ja mm. siksi odotan ensi tiistaita. Ja jotta olisi oikeaoppisesti etukäteen asetettuja ja harkittuja tavoitteita, niin tulkoon ne nyt tässä:

• Tärkeintä on saavuttaa hyvä olo ja säännölliset, pysyvät liikuntatottumukset.
• Painoa on tavoite pudottaa kesään 2012 mennessä 35 kg!
• Olisi hyvä, jos kuntotaso olisi tuolloin kesällä 2012 sellainen - vaikka juoksemaan en aiokaan ruveta - että pystyn hölkkäämään jonkinlaisen lenkin.

Koko tässä puuhassa ei ole kyseessä mikään pikamatka suoralla ja sileellä vaan kuvaannollisesti maraton aitajuoksuna. Todettakoon, että en aio juosta mitään maratonia enkä osallistua mihinkään naisten omaan noin 10 km liikuntatapahtumaankaan - ainakaan juosten. Jo nyt tunnen saavuttaneeni jotain. Olen saanut itseni ylös sohvalta!

Lenkit pitenee

No niin, nyt jo hiukan alkaa sujua. Siltä ainakin tänään tuntuu. Lenkkien kesto on pikkuhiljaa saatu tuonne tunnin hujakoille ja ei oikeastaan tunnu pahalta. Täydellistä lenkkihurmosta ei ole kyllä vielä koettu, mutta paremman puutteessa menee näinkin. Olen oivaltanut, että lenkillä pitäisi kait viihtyä. Se palvelisi oikeastaan kahtakin päämäärää. Siellä tulisi käytyä usein ja niiden kestokin olisi riittävä ajatellen vaikkapa nyt tuota rasvakudoksen tuhoamista. Ja sitähän muuten minulla piisaa - puolet koko kropasta! Toinen asia mikä olisi hyvällä tolalla, jos lenkillä viihtyy on se, että syketaso pysyisi helpommin kohtuullisella tasolla. Se pysyykin, jos ei ole kovin kiire lenkiltä pois. Ja jälleen nimenomaan tuon rasvanpolton vuoksi. Sitä kun ei kuulemma tuhota viuhtomalla vimmatusti sykkeet punaisella.
Minulla on ollut hiukan sellainen taipumus, että kun lenkille on joskus tullut lähdettyä, niin vedetään sitten niin, että taatusti on hiki ja puuskutus kuuluu naapurikuntaan. Sykemittari, jota olen kuuliaiseti käyttänyt, on kyllä huudellut hoosiannaa, mutta onpahan lukematkin olleet sen mukaiset, että jotain on tehty. Tuommoinen lenkkeily ei kuitenkaan ole minun tilanteessani oikea tapa. Lenkkieni tulisi kestää kunnon tovi - tunnista eteenpäin ja keskisykkeen pysyä PT:n ohjeiden mukaan 130 paikkeilla. Tänään olin muuten oikein mallioppilas: reilu tunnin lenkki ja keskisyke 130 tasan. Ei yli eikä ali!
Jalatkin alkavat pikkuhiljaa pelata ja venytykset tuntua siellä, missä pitääkin. Viikon kohokohtiin kuului myös hieronta, joka omalta osaltaan on helpottanut tuota jalkojen kireyttä. Aika jännä sekin, että lihaksiin voi tulla kireyttä sekä runsaan urheilemisen seurauksena että kun lihaksia ei käytetä riittävästi. No toivottavasti minun osaltani tuollainen laiskottelukireys on pikkuhiljaa pysyvästi taaksejäänyttä elämää.

Pyramidipohdintaa

Tänään oli selvästi jo kevättä ilmassa. Työpäivän jälkeenkin ehti mukavasti lenkille ja melkein valoisassa (toiset saattaisivat sanoa hämärässä) takaisinkin. Muutenkin lenkki oli jo ennätys tässä aloittamisessa. Aikaa kului tunti ja matkaakin ihan mukavasti - ja huomaamatta. Oleellista oli, että hengitys pysyi aisoissa ja pystyi puhumaan. Kaikilla vanhoilla opeilla on näköjään itunsa. Niin silläkin jo vissiin koulussa kuullulla PPP-metodilla. Eli vauhti sellaiseksi, että pitää pystyä puhumaan. Yksinkertaista, kun vaan malttaisi.
Joka tapauksessa tällä lenkillä pystyi puhumaan ja kyllä puhuttiinkin. Mm. siitä, millaista tukea personal trainerilta odotan. Asiakaslähtöistä on näköjään ajattelu oman työpaikan ulkopuolellakin! Ja kyllähän minulla on asiakkaana odotuksia. Lenkkiseuraa on sinänsä kotona, kunhan vaan lähden lenkille. Tarvitsen jonkun, joka aina silloin tällöin tyystää vauhtia ja katsoo, että teen asiat oikein. Ja vähän kontrolloi. Ja joskus varmaan tulee sekin kohta, jossa pitää patistaa tekemään enemmän ja tehokkaammin - niin ainakin toivon. Ja hyvä on olla joku ohjaamassa kunhan päästään kuntosalijuttuihin ja ehkäpä joskus uusiin lajeihinkin. Ja neuvomassa kunnollisia venytyksiä.
Toinen omasta mielestäni mukavasti pitkäksi venähtäneen lenkin puheenaiheita oli ruoka. Mukava oli kuulla, että meidän perheen ruokatottumukset (meillä ne on aika tavalla samat kummallakin) eivät ole ihan päälaellaan. Tai siis ovat. Ruuat ovat pääsääntöisesti oikeita, mitä nyt herkkuja ja viiniä hiukan turhankin runsaasti. Suurin juttu on se, että pääosa energiasta tulee nautituksi illalla eikä silloin, kun ihminen on aktiivisimmallaan. Näin sen ymmärsin, että energiakolmio pitää kääntää ylösalaisin ikään kuin suppiloksi. Nyt se on pyramidi, joka seisoo todella tukevasti leveällä pohjallaan. No muutosta on alettu jo toteuttaa pienin askelin - vähän samaan tapaan kuin kevät on ilmiselvästi tulossa.
Siinä kevään valossa kävellessä oli muuten hupaisaa huomata, että kaupunki on tässä minun liikkumiseni välivuosina pysynyt aktiivisena. Läheiseen puistoon on ilmestynyt frisbeegolfkenttä. Ja ovat uusineet pallokentän aitoja. Hienoa, että jossain on oltu aktiivisena.

Osaan kai sittenkin

Kävely, joka muutama päivä sitten tuntui kovin vaikealta, sujui tänään ihan mutkattomasti. Lääkärin määräykset sauvojen käyttämättömyydestä heitettiin nurkkaan ja sieltä kaivettiin sauvat mukaan. Taas sujui. Vapaa-päivän lenkki mökin maisemissa olisi tietysti voinut olla vähän pidempikin, mutta tärkeintä oli alkuviikon hankaluuksien jälkeen ylipäätään lähteä liikkeelle.
Välipäivinä on hiukan laiskanlaisesti harrastettu PT:n ohjeistamia venytyksiä. Tiistain ohjauksen jälkeen tuli sähköpostissa kuvallisetkin ohjeet muistin virkistykseksi. Venytyksissä on kyllä itua, mutta jotenkin aika tuntuu lipeävän käsistä. Täytyypä koittaa siinäkin ryhdistäytyä. Venyttely olisi sekin kyllä helpompaa, kun hiukan saisi tätä painoa pois. Kumma noidankehä -kaikki tuntuu jotenkin tässä elämänkohennuksessa riippuvan kaikesta. Nyt tuntuisi, että erityinen tarve on sellaisesta arkipäättäväisyydestä, joka vaan laittaa liikkeelle.
Viime viikonvaihteen ja alkuviikon ruokaseurannan tulokset lähetin keskiviikkona PT:lle ja kommentit tulivatkin jo heti illansuussa. Positiivista oli se, että ihan kaikki ruokavalintani eivät olleet vääriä. Ymmärsin kuitenkin, että ruokarytmiä pitää muuttaa. Syön liian harvoin ja väärään aikaan. Suurin osa energiasta pitäisi saada nautittua ennen työpäivän päättymistä. Meidän perheessä vaan on ollut tapana, että herkkupatojen ääreen asetutaan vasta illalla. Tuossa muuten meni samassa lauseessa kaksi huonoa juttua kerralla, sillä ne herkkupadat ovat se toinen muutettava asia. Ja lisäksi vielä näyttäisi, että Trainerin näkökannan mukaan punaviini ei olekaan tällaisen liki viisikymppisen naisen terveysjuoma, vaan sitäkin pitää säädellä ja säännellä. Tai ruveta sitten lenkkeilemään aivan peijakkaasti.
No tuossa ruokajuttussa on paljon perää, mutta vaatii se kyllä sisäänajoa hiukan. Miten työpäivään saa sijoittumaan kaikki välipalat ;-) ja sitten miten järkeistää tuo iltaruokailu.
Lenkistä vielä sen verran, että huomasin kuinka katuvalottomalla maalaistiellä, pilvisen päivän iltahämärässä tehdyllä lenkillä, on maisemassa kuitenkin uskomattaoman paljon eri sävyjä -- harmaasta. Ja tutun kylätien varressa on näin helmikuun lopulla aika vähän valoja tuikkimassa ikkunoista.

Pientä vastamäkeä

Tänään oli jälleen lenkkipäivä. Innolla odotettu lenkki typistyi yllättäen. Syynä taisi olla se, että lenkille lähdettiin ilman sauvoja, jotta ilmeisesti työstä - ei liikkumisesta - rasittunut oikea kyynerpää ei saisi lisää rasitusta. Siinä on nimittäin lääkärin toteama golf-kyynärpää. Ja golf-kauden päättymisestä on aikaa jo muutama kuukausi eikä harjoitushallin ovikaan ole käynyt. Joten golf ei ole syynä tähän.
Lenkki ilman sauvoja vaikeutui melko pian alettuaan. Alaselkä rupesi jumittamaan ja pian reidet ja pohkeetkin olivat juntturassa. Arvelen, että osasyy on se, että ilman sauvoja kävelen jotenkin eri tavalla ja aiheutan sillä tuon juntturan. Perimmäinen syy on kait pohjimmiltaan se, että tottumattomat ja usean vuoden mukavaan olotilaan totutelleet lihakset pikkuhiljaa pakotetaan liikkumaan. Siis tekemään jotain. Ne on vähän niinkuin minun sielunikin, ei ihan tahtois, vaikka tietää, että nyt on melkein pakko tehdä jotain. Jälkikäteen ei kyllä yksikään lenkki ole kaduttanut.
PT:n hyvät neuvot kesken lenkin venyttelystä auttoivat eteenpäin. Lyhennetyn lenkin jälkeen kotona  ihan kädestä pitäen näytetyt venyttelyohjeet alaraajoille jäivät toivottavasti tajuntaan. Ohje oli, että venyttelyjä voisi harjoittaa parikin kertaa päivässä.Ja bonuksena ohjeistettiin myös parivenyttelyjä :-).
Tänään on saatettu loppuun myös ruokapäiväkirjan pitäminen. Valaiseva kokemus, jota kannattaa itse kunkin, jolle joskus tuntuu ilmaantuvan kiloja tai ne ei millään lähde pois, tehdä. Oleellista on olla oikeasti rehellinen. Hassua kuinka helposti saattaa jokin - tai aika monikin - suupala unohtua. Huomenna sinkautan ruokapäiväkirjan PT:lle ja odotan palautetta.

Sunnuntaihiihtäjä

No se tuli nyt todistettua, että vaikka kunto on tyystin kadoksissa, hiihtotekniikka on kuitenkin suunnilleen tallella.Niin sanoo ainakin puolisoni. Hiihtokausi tuli avattua ja siitä pisteet itselleni. Lenkin pituus ei piisaa  edes ammoisten kansakoulun alaluokkien kansanhiihtomerkin suoritukseen. Se oli 1.ja  2. luokalla 3 km ja niitä kansanhiihtomerkkejä minulla on muuten useampia. Joka tapauksessa tein sen mitä en uskonut itsekään tammikuun alussa tänä talvena tekeväni. Puin hiihtokamppeet päälleni ja otin valmiiksi voidellut Madshusit alle ja pungersin itseni tuonne ladulle. (Kiitokset voiteluryhmälle).
Hiihdin tuon Keravanjoen toista laitaa kulkevan ladun koskelle saakka ja takas. Matkaahan ei tosiaan taittunut kovinkaan paljon ja suoritus ei ollut mikään super-nautinto -- verenmaku suussa ja säärien syrjässä varmaan maitohapon aiheuttama pakotus, pakko oli pysähdellä vähän väliä. Mielihyvää en muista tunteneeni kuin vasta kotiovella. Plussan puolelle menee lähteminen ylipäätään ja kaikki ne armolliset 250 kulutettua kaloria. Ja sitäpaitsi sää oli mitä mainioin ja seurakin parasta mitä olla saattaa. Tällä kertaa vaan piti tinkiä perheen hiihtojärjestyksestä ja antaa R:n vedellä vapaasti edelläni, jotta ei olisi paleltunut ladulle minun vauhdissani (tai hitaudessa). Huomasin muuten käyttämästäni Sportstracker ohjelmasta, että vauhti ja nopeus ovat kaksi eri asiaa: nopeus on kuinka paljon matkaa saadaan taittumaan tietyssä ajassa ja taas vauhti on kuinka paljon aikaa saadaan kulumaan tiettyyn matkaan.
Ja jälleen kerran tuli todistettua, että saunan lauteilla kaikki vaiva unohtuu ja moinen lenkkikin tuntuu ihan mukavalta.

Tilinpito herkuista

Tänään alkoi ruokapäiväkirjan pitäminen. Vaikeaa yrittää säilyttää kaikki huonotkin ruokailutottumukset, kun syömiset täytyy raportoida jollekin muulle. Lista näyttää ihan tolkulta kotiintuloon saakka, mutta sitten.... No joka tapauksessa näillä mennään. Sievistely ei auta, jos haluan tästä touhusta hyödyn itselleni. Ruokapäiväkirjaa pidetään kolme arkipäivää ja sitten yksi viikonlopun päivä tai muu vapaapäivä.
Sain myös liikuntaohjelmani aina huhtikuun puoliväliin. Ensin muutama kerta viikossa kohtuullinen aerobinen harjoitus (ei muuten kuullosta enää keski-ikäisen naisen sauvakävelylenkiltä :-)) .Sitten niitä tulee lisää ja aika pitenee. Nyt alkuun tavoite on tottua säännölliseen liikuntaan.
Lenkilläkin käytiin tänään (-16 C  - sehän on melkein leutoa!). Kumma, että vaikka lähteminen tuntuu vaivalloiselsta, ei koskaan jälkikäteen kaduta. Lenkiltä palattua olikin R.jo lämmittänyt saunan ja lauteilla oli mukavaa hehkuttaa tämänpäivästä urotekoani.

Pakkasaloitus

Helmikuun 15. 2011
Tänään sitten alkoi tämä uudenlaisen elämänasenteen opettelu. Jo töissä tuntui melkein jännittävän illalle sovittu tapaaminen PT:n kanssa. Tai Rainerin, kuten työkaveri sanoi. Töissä meinasi taas mennä hiukan yliajalle ja niinpä olikin sitten pikkuinen kiiru, kun pääsin kotiin. Aamulla oli jo tullut katsottua lenkkivaatteita esiin, mutta sykemittarit ja vyöt, joita vuosien varrella on tullut erilaisia tähän talouteen, olivat kaikki kadoksissa. No rivakan penkomisen jälkeen löytyi kännyyn yhdistettävä bluetooth-sykevyö. Kännykkään vielä virtaa ja lenkkikamppeet päälle. Siinä sitä olikin tälle kuntoilijalle alkuveryttelyt -tuli jo hiki.

Lenkille suunnattiin kiristyvään pakkasiltaan (-17 C). Välillä PT vähän topuutteli, kun ei juttelusta tahtonut tulla oikein mitään. Matalalla sykkeellä syntyy parempaa tulosta, kun on tällainen painonpudottaja. Matkalla sain ihan hyvää faktaa nimenomaan painonpudotukseen liittyvästä kuntoilusta. Enemmän oli tämä varmaan vielä sellaista tunnustelua. Mukavasti kuitenkin sujui sauvojen siivittämänä. Milloinhan saan sauvatekniikasta kommentteja - saas nähä.
Kotiin päästyä oli ensimmäinen mittaus. Painot, rasvat lihakset ja luut. Paria ensimmäistä auttamattomasti liikaa ja sitten jälkimmäisiä taas liian vähän. Lohdullista oli että sisäelimiä ympäröivän rasvan määrä ei kuitenkaan ole kivunnut vielä siihen vaarallisempaan luokkaan. Jotain valopilkkua sentään. Perjantaina taas uudelleen

Mahdollisesti uuden elämän alku

Helmikuun 9. 2011 Tänään saattoi olla uuden elämäni ensimmäinen päivä. Niin ainakin toivon. Tapasin ensimmäistä kertaa PT:n eli Personal Trainerini. Hänen kanssan tulen toivon mukaan saavuttamaan tavoitteeni niin fyysisen kunnon  kuin painonkin suhteen. Odotan tältä aika paljon.

Alkukartoituksessa keskustelimme tottumuksistani ja niistä asioista, jotka ovat minut tähän tilanteeseen johtaneet. Kuten monella ikäiselläni (´49 v.) oli yksinkertaista todeta, että pikkuhiljaa tähän on tultu. Saavutetuista kiloista ei viime vuosina ole luovuttu ja työkiireet ja -paineet ovat pitäneet aktiivisuustason varsinkin talvikausina varsin matalana. Pari viikkoa sitten pyhänä valkeni hitaammallekin, että jotain on tehtävä ja melko nopeasti.
Edessä on nyt siis ruokapäiväkirjaa, liikuntaohjelmaa, kuntotestiä yms. Ja ennen kaikkea PT:n ohjaavaa ja valvovaa silmää. Lopullinen tavoitteeni on jossain vuoden 2012 kesässä. Sitä ennen kuitenkin määrittelin itse välitavoitteeni, joka on ns. näkyvät tulokset kesäkuun 2011 lopussa.
Ensimmäinen treeni PTn kanssa on ensi viikon tiistaina. Sitä ennen odottelen sähköpostia ja lisätietoja

Uusi alku

Ihan alkuun on pakko tehdä blogillekin uusi aloitus. Niinpä siirrän tähän pari aiempaa merkintääni jo kertaalleen aloittamastani blogista. Tämä siksi, jotta koko tarina tulee samaan paikkaan - mitä ikinä sitten onkaan tulossa. Varsinaiset merkinnät on tehty tekstiin kirjoitettuina päivinä, vaikka ne panen julki nyt vasta.