Upea kesä mukavine tapatumineen alkaa olla pikkuhiljaa takanapäin. Tosi monet ja todella mukavat muistot jättivät jälkensä minuun ja toivottavasti myös niihin moniin, jotka olivat mukanani niitä upeita muistoja luomassa. Tämä kesä ei ollut vain yksi muiden joukossa! Hyvässä hengessä ollaan siis syksyyn kääntymässä.
Pieni "mutta" kuitenkin tuossa hyvässä mielessä on. Kesän kuntoilut eivät ihan menneet kuten keväällä suunnittelin ja Personal trainerin kanssa ohjelman kera kaavailttiin. Olosuhteet olivat mitä oivallisimmat, mutta toteutus jäi jollain tapaa puuttumaan.Mikä lienee syynä? Turnausväsymys, laiskuus ja saamattomuus vai vain halua nautia sopivasti joutilaisuudesta. Tiedä häntä.
Liikkumatta ei ole kuitenkaan oltu, vaikka mökille edukkaasti hanktut kahvakuulat ovat niitä varten rakennetulla patio-osuudella olleet lähinnä käyttämättömänä. No näyttäväthän ne siinä joka tapauksessa kivalta ja sopivat hyvin mökin uuden pation väriinkin - harmaita kun ovat - ilman pienintäkään ristiriitaa. Niillä vaan ei ole tehty oikeastaan yhtään mitään!
Kesän saavutuksista on sanottava, että golfia on pelattu jokseenkin reilusti ja se on aina joskus sujunut hyvinkin. Samoin on ruokapuolessakin pysytty oikeastaan kohtuudessa ja järkevillä laduilla. Samoin on saunaoluet olleet meidän mökillä enemmänkin harvinaisuus. Tunnustettava on kuitenkin, että lämpimät kesäiltapäivät ja illat ovat olleet mukavalle jutustelulle ja pienelle nautiskelulle omiaan. Kesän lopputulos on varmaan että kunto ei ole kasvanut mutta ei myöskään elopaino!
Nyt on kuitenkin tunnustettava, että suomalaisen suopean kesän epätodellinen lumo alkaa olla tältä erää takana - lukuun ottamatta tulevaa viikonvaihdetta - ja olisi aika ottaa taas härkää sarvista ja soittaa PT:lle sopiakseen tapaaminen. Olisi myös viimein aika käyttää ne kaksi kuntosalikortissa käyttämättä olevaa täppää ja käydä kokeilemassa oliko se kuntosalilla käynti niin kivaa kuin jossain unessani (todennäköisesti) kuvittelen. Tästä se taas alkaa!
keskiviikko 24. elokuuta 2011
perjantai 8. heinäkuuta 2011
Uusi lehti kääntyy
Nyt jos koskaan on aika päivittää blogia. Ja anteeksi niille, jotka tätä yrittävät seurata, ettei säännöllistä päivitystä ole tullut. Tänään kuitenkin oin pakko tehdä päivitys, koskapa blogin esittelytekstikin jää illalla puoli yhdeksän aikaan historiaan. 49-vuotias viestintäpäällikkö vaihtuu 50-vuotiaaseen, elämäänsä tyytyväiseen naiseen.
Kuntoilun kannalta kesä on kulunut oikeastaan kehnosti. Kunnon kesäflunssa, hermovaivoja ja muuta pientä riesaa, jotka ovat haitanneet ihan sellaisia perinteisiä liikuntasuorituksia. Liikuntaa ja aktiivisuutta on kaikenlaisessa kunnostushommassa kyllä muutoin riittänyt jopa naapuriin jakaa!
Lauantaina vietettiin 50-vuotisjuhliani, joihin sisältyi niin golf-kierros (tällä poikkeuksellisella kerralla autolla) ja sitten juhlintaa ja tanssia (erinomainen liikuntamuoto sekin) aina lähes puolille öin. En tiedä, onko aiemmin nähty 50-v kekkereissä niin jatkuvasti hikipäässä heiluvaa sankaritarta kuin lauantaina. Osansa tietysti oli olosuhteissa, jotka muistuttivat lähinnä kauko-itää niin tosikorkealla ilmankosteudellaan (75%) ja kuin lämpötilallaan (29C). Mukavaa oli ja minä nautin kaikesta joka solulani.
Nyt on hyvä hetki tehdä välitilinpäätös helmikuussa aloitetusta projekstista. Päätelmäni ovat:
- kunto on kohentunut - jaksoin heilua ja tanssia koko lauantai-illan aina aamu neljään sunnuntain puolelle
- paino on pudonnut - kiireessä pelkän koon perusteella ostetut caprit osoittautuivat juhlinnan tiimellyksessä isohkoiksi - housuja sai nostella tavan takaa - ja menevät huomena kavennettavaksi!!
- vaa'ankin mukaan paino on helmikuusta pudonnut 9 kg! Ei huono saavutus minusta.
Keväällä aloitettu kuntoilu on siis selkeästi kantanut hedelmää. Kiitos siitä personal trainerilleni Markolle!
Kesä ja loma ei kuitenkaan tarkoita, että nyt, kun kiivas heiluminen mökin ja sen ympäristön kunnostustöissä hiukan laantuu, täällä vain keskityttäisiin auringon palvomiseen tai sateen pitämiseen. Mökin uudella patiolla jo odottavat kahvakuulat heiluttajaansa ja nyt on aikaa myös niille kaivatuille golf-kierroksille. Nämä yhdistettynä mukavaan mökkielämään, saunomiseen ja sukulaisten ja ystävien loistavaan seuraan takaavat toivottavasti sen, että muutaman viikon päästä työpöydän äärestä löytyy vireä viisikymppinen!
Kuntoilun kannalta kesä on kulunut oikeastaan kehnosti. Kunnon kesäflunssa, hermovaivoja ja muuta pientä riesaa, jotka ovat haitanneet ihan sellaisia perinteisiä liikuntasuorituksia. Liikuntaa ja aktiivisuutta on kaikenlaisessa kunnostushommassa kyllä muutoin riittänyt jopa naapuriin jakaa!
Lauantaina vietettiin 50-vuotisjuhliani, joihin sisältyi niin golf-kierros (tällä poikkeuksellisella kerralla autolla) ja sitten juhlintaa ja tanssia (erinomainen liikuntamuoto sekin) aina lähes puolille öin. En tiedä, onko aiemmin nähty 50-v kekkereissä niin jatkuvasti hikipäässä heiluvaa sankaritarta kuin lauantaina. Osansa tietysti oli olosuhteissa, jotka muistuttivat lähinnä kauko-itää niin tosikorkealla ilmankosteudellaan (75%) ja kuin lämpötilallaan (29C). Mukavaa oli ja minä nautin kaikesta joka solulani.
Nyt on hyvä hetki tehdä välitilinpäätös helmikuussa aloitetusta projekstista. Päätelmäni ovat:
- kunto on kohentunut - jaksoin heilua ja tanssia koko lauantai-illan aina aamu neljään sunnuntain puolelle
- paino on pudonnut - kiireessä pelkän koon perusteella ostetut caprit osoittautuivat juhlinnan tiimellyksessä isohkoiksi - housuja sai nostella tavan takaa - ja menevät huomena kavennettavaksi!!
- vaa'ankin mukaan paino on helmikuusta pudonnut 9 kg! Ei huono saavutus minusta.
Keväällä aloitettu kuntoilu on siis selkeästi kantanut hedelmää. Kiitos siitä personal trainerilleni Markolle!
Kesä ja loma ei kuitenkaan tarkoita, että nyt, kun kiivas heiluminen mökin ja sen ympäristön kunnostustöissä hiukan laantuu, täällä vain keskityttäisiin auringon palvomiseen tai sateen pitämiseen. Mökin uudella patiolla jo odottavat kahvakuulat heiluttajaansa ja nyt on aikaa myös niille kaivatuille golf-kierroksille. Nämä yhdistettynä mukavaan mökkielämään, saunomiseen ja sukulaisten ja ystävien loistavaan seuraan takaavat toivottavasti sen, että muutaman viikon päästä työpöydän äärestä löytyy vireä viisikymppinen!
maanantai 6. kesäkuuta 2011
Ketkuja välineitä ja uusia lihaksia
Kevään työkiireiden lomassa on liikunta muuttunut jotensakin golf-painotteiseksi. Personal Trainer ei oikein siitä tunnu tykkäävän, vaan patistaa lihaskuntoharjoituksiakin tekemään. Minusta puolestaan tuntuu, että valintoja on tehtävä, kun lempiharrastuksellekaan ei oikein ole tuntunut jäävän aikaa kaiken työtekemisen ja työmenemisen lomassa. Levätäkin (siis oikeasti nukkua) pitää. Toukokuussa olisi ollut helppo ihan kokonaan lipsua pois kaidalta liikunnan tieltä, mutta ei. Apuun tuli niin PT kuin erilaiset vimpauttimet.
Itseni tuntien tiedän, että mitä kesemmäksi mennään, sitä hankalampi minua on houkutella minnekään kuntosalin uumeniin puhisemaan. Kuntosaliharjoittelu on kyllä alkanut tuntua ihan OK-jutulta. Ratkaisu kesäiseen lihaskuntoharjoitteluun on käänteentekevä "mökkikuntosali". Se on suunniteltu turvaamaan kohtuullinen lihaskuntoharjoittelu myös kesäaikaan ja lomalla.
Mökkikuntosalin resepti on varsin yksinkertainen:
Kaksi tapaamista on nyt käytetty PT:n kanssa liikeiden opetteluun ja kokeiluun. Toinen meni kahvakuulien kanssa puistossa. Yllättävän hauskaa ja mikä yllätys olivatkaan parin päivän päästä ne lukuisat uudet pienet, lepotilasta herätetyt lihakset. Viattoman tuntuinen "kuulien heiluttelu" edellyttää näköjään lihastyötä, joka puolestaan on omiaan kehittämään lihaksia!
Toinen sessio meni jumppapallon kanssa. Meilläkin sellainen on ollut pari vuotta kotona työhuoneen pöydän alla. Sen päällä on mukava lepuutella jalkoja kirjoittaessa ja joskus on ollut ihan hauska istuskella sen päällä katsomassa telkkaria. Nyt tuo pehmeä ja pullea kaveri sai ihan uuden elämän. Sen kanssa voi tehdä suunnilleen kaikkien lihasryhmien harjoitteet -- ja hauskaa on! Ja ainakin näin kesäaikaan voittaa kuntosalin. Ja entistä hauskempaa oli havaita ne erityisesti vatsassa ja kyljissä sijaitsevat uudet lihakset. Kovinkaan paljon ei kyllä huvittanut naureskella...Kuinka paljon voi uusia lihaksia ollakaan tällaisella keski-iässä tarpovalla naisihmisellä?
No seuraavaksi keskitymme ennen kesälomia yhden tapaamisen verran venyttelyyn. Lempiharrastukseni on omiaan jollain tapaa selkeästi lyhentämään lihaksiani. Johtuu varmaan siitä, että alitajuisesti uskon valtaväestön mantraan, että ei se golf mitään liikuntaa ole, vaikka totuuden toiseksi tiedänkin. Ja venyttelythän kuuluvat vain liikunnan yhteyteen, joten mitäs sitä 10 km kävelylenkin (jolla kävelyn keskinopeus lähentelee 5 km h!) jälkeen turhaan venyttelemään.... Kohta siis opitaan sekin.
Itseni tuntien tiedän, että mitä kesemmäksi mennään, sitä hankalampi minua on houkutella minnekään kuntosalin uumeniin puhisemaan. Kuntosaliharjoittelu on kyllä alkanut tuntua ihan OK-jutulta. Ratkaisu kesäiseen lihaskuntoharjoitteluun on käänteentekevä "mökkikuntosali". Se on suunniteltu turvaamaan kohtuullinen lihaskuntoharjoittelu myös kesäaikaan ja lomalla.
Mökkikuntosalin resepti on varsin yksinkertainen:
- parit kahvakuulat, jotka sopivat kummallekin meidän perheessä
- jokunen pari käsipainoja (säädettävät -sanoo PT)
- ja sitten jumppapallo.
Kaksi tapaamista on nyt käytetty PT:n kanssa liikeiden opetteluun ja kokeiluun. Toinen meni kahvakuulien kanssa puistossa. Yllättävän hauskaa ja mikä yllätys olivatkaan parin päivän päästä ne lukuisat uudet pienet, lepotilasta herätetyt lihakset. Viattoman tuntuinen "kuulien heiluttelu" edellyttää näköjään lihastyötä, joka puolestaan on omiaan kehittämään lihaksia!
Toinen sessio meni jumppapallon kanssa. Meilläkin sellainen on ollut pari vuotta kotona työhuoneen pöydän alla. Sen päällä on mukava lepuutella jalkoja kirjoittaessa ja joskus on ollut ihan hauska istuskella sen päällä katsomassa telkkaria. Nyt tuo pehmeä ja pullea kaveri sai ihan uuden elämän. Sen kanssa voi tehdä suunnilleen kaikkien lihasryhmien harjoitteet -- ja hauskaa on! Ja ainakin näin kesäaikaan voittaa kuntosalin. Ja entistä hauskempaa oli havaita ne erityisesti vatsassa ja kyljissä sijaitsevat uudet lihakset. Kovinkaan paljon ei kyllä huvittanut naureskella...Kuinka paljon voi uusia lihaksia ollakaan tällaisella keski-iässä tarpovalla naisihmisellä?
No seuraavaksi keskitymme ennen kesälomia yhden tapaamisen verran venyttelyyn. Lempiharrastukseni on omiaan jollain tapaa selkeästi lyhentämään lihaksiani. Johtuu varmaan siitä, että alitajuisesti uskon valtaväestön mantraan, että ei se golf mitään liikuntaa ole, vaikka totuuden toiseksi tiedänkin. Ja venyttelythän kuuluvat vain liikunnan yhteyteen, joten mitäs sitä 10 km kävelylenkin (jolla kävelyn keskinopeus lähentelee 5 km h!) jälkeen turhaan venyttelemään.... Kohta siis opitaan sekin.
tiistai 10. toukokuuta 2011
Jostain se aika on otettava.
Huhtikuun puolivälissä riemuitsin uudesta harjoitusohjelmasta. Jo etu käteen oli tiedossa, että edessä on varsin tiivis työ- ja tapahtumarupeama. Työreissuissa tuntuu tulleen kierretyksi vähintään puolet Suomesta ja käytyä Tanskassakin. Lisäksi on mennyt Pääsiäinen ja Wappu ja parit perhejuhlatkin. Aika haasteellista on ollut löytää aikaa liikkumiselle.
Aina sanotaan, että kyllä työmatkallakin voi lenkkeillä. Ja kyllä kait voikin, mutta kun pitäisi nukkuakin ja useimmiten hoitaa vähän juoksevia asioitakin jossain välissä. Ei ihan helppo haaste jos on hotellissa illalla yhdeksän-kymmenen aikaan ja aamulla pitäisi olla seitsemältä jo menossa. No on tullut kuitenkin lenkkeiltyä Kuopiossa ja Kempeleellä! Ihan mukavat lenkit ja hyvä olohan niistä tuli - runsaasti virtaa päivän tekemisiin, kun vielä aamulla ensimmäisenä hoiti tuon kuntoilun.
Tanskaan kyllä kannoin lenkkikamppeet ihan turhaan mukaan. Ei puolenyön ja aamu seitsemän välille jää kerta kaikkiaan aikaa edes oikein riittävästi nukkumiseen saatikka Jyllannin länsirannikon hiekkadyynien välissä risteilevien kuntopolkujen etsimiseen. Kyllä niitä varmaan olisi ollut. No olipahan ainakin isompi matkalaukku mukana juuri noiden tarpeettomaksi jäääneiden lenkkitamineiden kuljettamista varten.
Onneksi on alkanut golf-kausi. Ilman lempilajiani olisi liikkuminen ollut kyllä kiven takana. Nyt sen sijaan on tuon reilun kolmen viikon aikana tullut pyhienvieton ja työmatkailun lomassa kuitenkin pelattua golfia jo kokonaista seitsemän kierrosta. Ja mielestäni aiempaa parempaa golfia. Ja ennen kaikkea kotikentän 13. ja 14. väylän välissä olevan tappomäen (olen tuntenut tai luullut kuolevani siinä aiemmin ja varsin monesti)selvitin ensimmäisellä kerralla ihan ok. Tottakai lopussa puhkuin, niin puhkuu 80% normaalipainosistakin, joten minä olen tyytyväinen. Sydänkin sykki ihan rivakasti 161!
Tänään on palattu myös hitusen takaisin ruotuun. Olin Personal Trainerin kanssa salilla. Uusia liikkeitä tuli tai miksi niitä niillä masiinoilla väännettäviä lihasharjoituksia sanotaankaan. PT:llä on taipumus lisätä painoja, kunnes minä irvistän. Eihän se rusentaminen oikein mukavalta tunnu, mutta jotenkin on kuitenkin mukavaa. Ei varmaankaan itse tulisi vastusta lisättyä ihan noin räväkästi, vaan pysyttelisi enempi omalla mukavuusalueella.
Seuraavalla kerralla värkätäänkin jo ohjelmaa mökkikuntosalia varten.
Niille, jotka epäilevät golfin liikuntaluonnetta: Keskimääräinen kierros on kävelyä 10 km, kaloreita kuluu kentästä riippuen 1400-1600 kcal tuona aikana. Kierrosten kokonaiskestot ovat 3h 50 min - 4 h 30 min, jona aikana keskinopeudeltaan 4,2- 4,5 km /h kävelyä noin 2 h 20 min - 2 h 50 min. Eli suomeksi kaloreita kuluu ihan kivasti ja kun kävellään niin kävellään rivakasti. Ja nämä on mitattu Polarin sykemittarilla
Aina sanotaan, että kyllä työmatkallakin voi lenkkeillä. Ja kyllä kait voikin, mutta kun pitäisi nukkuakin ja useimmiten hoitaa vähän juoksevia asioitakin jossain välissä. Ei ihan helppo haaste jos on hotellissa illalla yhdeksän-kymmenen aikaan ja aamulla pitäisi olla seitsemältä jo menossa. No on tullut kuitenkin lenkkeiltyä Kuopiossa ja Kempeleellä! Ihan mukavat lenkit ja hyvä olohan niistä tuli - runsaasti virtaa päivän tekemisiin, kun vielä aamulla ensimmäisenä hoiti tuon kuntoilun.
Tanskaan kyllä kannoin lenkkikamppeet ihan turhaan mukaan. Ei puolenyön ja aamu seitsemän välille jää kerta kaikkiaan aikaa edes oikein riittävästi nukkumiseen saatikka Jyllannin länsirannikon hiekkadyynien välissä risteilevien kuntopolkujen etsimiseen. Kyllä niitä varmaan olisi ollut. No olipahan ainakin isompi matkalaukku mukana juuri noiden tarpeettomaksi jäääneiden lenkkitamineiden kuljettamista varten.
Onneksi on alkanut golf-kausi. Ilman lempilajiani olisi liikkuminen ollut kyllä kiven takana. Nyt sen sijaan on tuon reilun kolmen viikon aikana tullut pyhienvieton ja työmatkailun lomassa kuitenkin pelattua golfia jo kokonaista seitsemän kierrosta. Ja mielestäni aiempaa parempaa golfia. Ja ennen kaikkea kotikentän 13. ja 14. väylän välissä olevan tappomäen (olen tuntenut tai luullut kuolevani siinä aiemmin ja varsin monesti)selvitin ensimmäisellä kerralla ihan ok. Tottakai lopussa puhkuin, niin puhkuu 80% normaalipainosistakin, joten minä olen tyytyväinen. Sydänkin sykki ihan rivakasti 161!
Tänään on palattu myös hitusen takaisin ruotuun. Olin Personal Trainerin kanssa salilla. Uusia liikkeitä tuli tai miksi niitä niillä masiinoilla väännettäviä lihasharjoituksia sanotaankaan. PT:llä on taipumus lisätä painoja, kunnes minä irvistän. Eihän se rusentaminen oikein mukavalta tunnu, mutta jotenkin on kuitenkin mukavaa. Ei varmaankaan itse tulisi vastusta lisättyä ihan noin räväkästi, vaan pysyttelisi enempi omalla mukavuusalueella.
Seuraavalla kerralla värkätäänkin jo ohjelmaa mökkikuntosalia varten.
Niille, jotka epäilevät golfin liikuntaluonnetta: Keskimääräinen kierros on kävelyä 10 km, kaloreita kuluu kentästä riippuen 1400-1600 kcal tuona aikana. Kierrosten kokonaiskestot ovat 3h 50 min - 4 h 30 min, jona aikana keskinopeudeltaan 4,2- 4,5 km /h kävelyä noin 2 h 20 min - 2 h 50 min. Eli suomeksi kaloreita kuluu ihan kivasti ja kun kävellään niin kävellään rivakasti. Ja nämä on mitattu Polarin sykemittarilla
tiistai 19. huhtikuuta 2011
Nousee, nouseehan se kunto mullakin!
Nyt komeillee jääkaapin ovessa uusi liikuntaohjelmajakso. Ensimmäiset 8 viikkoa ovat hurahtaneet ohi. Matkan varrelle on kuulunut pettymyksiä ja mukavia kuntohavaintoja. Kuten se, että koko sauvakävelylenkin pystyy vetämään nopeammin kuin taannoin ja puhumaan kaiken lisäksi koko ajan. Aiemmin pelkästään puhkuin.
Pettymykseen tai sen tunteeseen kuuluu se, että paino laskee huomattavasti hitaammin, kuin mitä alunalkaen toivoin. No toiveissahan olen elänyt sen painonlaskun suhteen jo useampia vuosia. Eikä toivomalla tosiaan mitään tapahtunut. Nyt se sentään laskee pikkuhiljaa. Eikä ihan hurjia juttuja ole ravintopuolella vielä tehty. Sen energiakolmion pitäminen oikeinpäin päivätasolla on aika haastava juttu ja varsinkin, jos työmatkailee. Silloin ei ateria-ajat eikä ateriatkaan ole oikein valittavissa ja lisäksi liikkumiselle on hippasen vaikeaa joskus löytää aikaa. Liikuttu on kuitenkin joka viikko ja suunnilleen ohjelman mukaan.
Harjoituksen aikana puhumisesta vielä sen verran, että salilla kuuntelin jonkun muun personal trainerin juttuja sivusta kävelymatolla talsiessani. Kuului sanovan, että niin kauan kun puhe sujuu lisätään rasitusta - muuten on liian iisiä kuulemma, eikä kehitystä tapahdu. Varmaan näinkin. Ulkonäöstä päätellen tavoitteena ei ollut karistaa rekallista voipaketteja kuorruttamasta kehoa niinkuin minulla on. Taisi olla tulevia maratoonareita.
Oleellista lieneekin, että kullekin liikunnat ja syömiset katsotaan omien tavoitteiden mukaan. Minä onneksi saan puhua kävellessäni. Ja muutenkin tuntuu personal trainerilla olevan tolkku tallella kokonaisuuden kanssa.
Tuossa uudessa ohjelmassa on yksi selkeä muutos - lepopäiviä on vähemmän! Niitä on tasan kaksi viikossa ja kuntosalia on kaksi kertaa viikossa. Sen lisäksi tulee yhteensä kolme lyhyempää ja pidempää aerobista lenkkiä hiukan eri teholla.
Lenkillä käyminen on muuten ruvennut tuntumaan mukavalta. Tänään oli eka fillari-lenkki ja matkaa taittui reilut 16km! Syke oli hiukan korkeammalla tasolla kuin sauvakävellessä mutta ei tuntunut mitenkään hurjasti läkähdyttävän. Todellinen kuntotesti on perjantaina, kun pelataan kauden ensimmäinen golf-kierros kotikentällä. Hengenahdistusmäki 13 ja 14 väylän välissä kertoo mikä on kunto aiempaan verrattuna....
Pettymykseen tai sen tunteeseen kuuluu se, että paino laskee huomattavasti hitaammin, kuin mitä alunalkaen toivoin. No toiveissahan olen elänyt sen painonlaskun suhteen jo useampia vuosia. Eikä toivomalla tosiaan mitään tapahtunut. Nyt se sentään laskee pikkuhiljaa. Eikä ihan hurjia juttuja ole ravintopuolella vielä tehty. Sen energiakolmion pitäminen oikeinpäin päivätasolla on aika haastava juttu ja varsinkin, jos työmatkailee. Silloin ei ateria-ajat eikä ateriatkaan ole oikein valittavissa ja lisäksi liikkumiselle on hippasen vaikeaa joskus löytää aikaa. Liikuttu on kuitenkin joka viikko ja suunnilleen ohjelman mukaan.
Harjoituksen aikana puhumisesta vielä sen verran, että salilla kuuntelin jonkun muun personal trainerin juttuja sivusta kävelymatolla talsiessani. Kuului sanovan, että niin kauan kun puhe sujuu lisätään rasitusta - muuten on liian iisiä kuulemma, eikä kehitystä tapahdu. Varmaan näinkin. Ulkonäöstä päätellen tavoitteena ei ollut karistaa rekallista voipaketteja kuorruttamasta kehoa niinkuin minulla on. Taisi olla tulevia maratoonareita.
Oleellista lieneekin, että kullekin liikunnat ja syömiset katsotaan omien tavoitteiden mukaan. Minä onneksi saan puhua kävellessäni. Ja muutenkin tuntuu personal trainerilla olevan tolkku tallella kokonaisuuden kanssa.
Tuossa uudessa ohjelmassa on yksi selkeä muutos - lepopäiviä on vähemmän! Niitä on tasan kaksi viikossa ja kuntosalia on kaksi kertaa viikossa. Sen lisäksi tulee yhteensä kolme lyhyempää ja pidempää aerobista lenkkiä hiukan eri teholla.
Lenkillä käyminen on muuten ruvennut tuntumaan mukavalta. Tänään oli eka fillari-lenkki ja matkaa taittui reilut 16km! Syke oli hiukan korkeammalla tasolla kuin sauvakävellessä mutta ei tuntunut mitenkään hurjasti läkähdyttävän. Todellinen kuntotesti on perjantaina, kun pelataan kauden ensimmäinen golf-kierros kotikentällä. Hengenahdistusmäki 13 ja 14 väylän välissä kertoo mikä on kunto aiempaan verrattuna....
lauantai 9. huhtikuuta 2011
Kuntoilun sivuvaikutuksia
Pitäisköhän aloittelevia kuntoilijoita varoittaa siitä, että kunnon kohenemisen myötä ilmaantuu erilaisia sivuvaikutuksia. Minä en ole viime vuosina juurikaan välittänyt shoppailusta. Syynä on enimmäkseen ollut se, että pikkuhiljaa erilasissa putiikeissa hipsuttelu ja seisoskelu on ottanut jalkoihin ja tuntunut selässä. Tunnetustihan paikalla seisomiseen kaivataan jonkinlaista lihaskorsettia tukemaan, jotta shoppailija pysyy pystyssä. Ja jos noita oikeita lihaksia ei ole tai ne eivät ole lainkaan kunnossa niin kas kummaa ne huonokuntoiset tai väärät lihakset väsyvät ja rupeaa sattumaan vähän sinne ja tänne. Seurauksena on ollut yleensä ennenaikainen poistuminen kaupasta ja auton penkille lösähtäminen. Näin ei ole enää. Se tuli testattua tänään parissakin liikkeessä ja tuloksena on uudistuksia golfvarusteissa ja uudet salilenkkarit!
Toinen sivuvaikutus lienee jonkinlainen kiinnostus ihonhoitoon. Kas kun liian hyvin valaistussa hotellikylppärissä tuli taannoin havaittua, että jo nyt aikaan saatu painon väheneminen on ainakin osittain kohdistunut noin kolmoisleukaan. Kun kolmoisleuan täytteenä ollutta massaa on saneerattu liikunnalla ja ruokavaliolla vähemmäksi jää jäljelle jonkin verran liian väljä iho. Hmm... täytyypä ryhtyä katsastamaan kunnollisia ryppyvoiteita ja vaikkapa jossain vaiheessa luvata itselleen hemmotteleva kiinteytyshoito. Olisikohan se hyvä palkinto vaikka siihen kohtaan, kun painon pudotustavoitteesta on saavutettu vaikkapa neljännes. No mieluummin olen tulevaisuudessa kuitenkin vaikka ryppyinen hyväkuntoinen ja vain sopivasti ylipainoinen kuin muhkea jumppapallon muodot omaava siloposki!
Toinen sivuvaikutus lienee jonkinlainen kiinnostus ihonhoitoon. Kas kun liian hyvin valaistussa hotellikylppärissä tuli taannoin havaittua, että jo nyt aikaan saatu painon väheneminen on ainakin osittain kohdistunut noin kolmoisleukaan. Kun kolmoisleuan täytteenä ollutta massaa on saneerattu liikunnalla ja ruokavaliolla vähemmäksi jää jäljelle jonkin verran liian väljä iho. Hmm... täytyypä ryhtyä katsastamaan kunnollisia ryppyvoiteita ja vaikkapa jossain vaiheessa luvata itselleen hemmotteleva kiinteytyshoito. Olisikohan se hyvä palkinto vaikka siihen kohtaan, kun painon pudotustavoitteesta on saavutettu vaikkapa neljännes. No mieluummin olen tulevaisuudessa kuitenkin vaikka ryppyinen hyväkuntoinen ja vain sopivasti ylipainoinen kuin muhkea jumppapallon muodot omaava siloposki!
sunnuntai 3. huhtikuuta 2011
Onhan niitä lihaksia
Kiireinen viikko ollut, mutta kyllä on tullut liikuttuakin. Alkuviikosta tehtiin lihaskuntotestit ja ensimmäinen visiitti kuntosalille. Ihan mielenkiintoista. Kädet selvisivät puhtain paperien testauksesta. Onneksi olkoon Kädet!Olen kyllä aina tiennyt, että kädet minulla on vahvat vaikka niissä välillä kaikenlaista kremppaa onkin. Joka tapauksessa painot nousivat ylös vuoron perää sillä tapaa, että PT antoi luvan lopettaa ja tuloksena siis täydet pisteet. Valitettavasti en kuitenkaan ole mikään käsilläkävelijä, joten pelkillä hyvillä käsilihaksilla ei pitkälle pötkitä. Ja mistähän ne lienee tulleet? Päivittäinen hiiren kesyttäminen ei juurikaan lihaksia vahvista ja vaikka syömällä on tämä ylipaino hankittu, niin eipä se lusikankaan suuhun vieminen juuri lihaskuntoa kehitä. Lienee siis luontaista.
Muiden lihasryhmien kanssa olikin sitten toisin. Vatsat ja jalat saivat arvosteluksi välttävä ja selkälihaksia ei tuloksesta päätellen minulla taida ollakaan. Toisaalta testien perään tehty kuntosaliohjelma kyllä todistaa, että ne selkälihaksetkin jossain olisivat. Joku paikka selässäni on sen (tai näiden parin) kuntosalitreenin jälkeen kipeinä. Vai onkohan olemassa läskiä, joka kipeytyy lihasharjoituksista?
Nyt siis on päästy jo tähän lihaskuntoharjoitteluunkin ja tuon opastuskerran jälkeen on kertaalleen tullut käytyä jo kuntosalillakin (firman piikkiin!). Ihan mukavalta tuntui, vaikka aika härveleitä ne laitteet ovat. Ja kyllä sai hiukan pähkäillä mikä laite on mikä, kun itsekseen oli toisella salilla. Liekö sama juttu kuntosalilaitteiden kanssa, kuin on näiden sirumaksupäätteiden kanssa - hevin ei kahta samanlaista samaan tarkoitukseen tehtyä laitetta tule vastaan.
Viikkon on kuulunut kovista kiireistä huolimatta myös hapekasta kävelyä uusien teleskooppi kävelysauvojen kanssa Vuokatin raikkaissa maisemissa. Nyt on päästy jo niin pitkälle, että neljän päivän putki työmatkalla hotellissa pakotti oma-aloitteisesti kunnon lenkille joka päivä. Käsien lisäksi onnittelen tänään itseäni, että olen muutoksessa päässyt jo näin pitkälle.
Muiden lihasryhmien kanssa olikin sitten toisin. Vatsat ja jalat saivat arvosteluksi välttävä ja selkälihaksia ei tuloksesta päätellen minulla taida ollakaan. Toisaalta testien perään tehty kuntosaliohjelma kyllä todistaa, että ne selkälihaksetkin jossain olisivat. Joku paikka selässäni on sen (tai näiden parin) kuntosalitreenin jälkeen kipeinä. Vai onkohan olemassa läskiä, joka kipeytyy lihasharjoituksista?
Nyt siis on päästy jo tähän lihaskuntoharjoitteluunkin ja tuon opastuskerran jälkeen on kertaalleen tullut käytyä jo kuntosalillakin (firman piikkiin!). Ihan mukavalta tuntui, vaikka aika härveleitä ne laitteet ovat. Ja kyllä sai hiukan pähkäillä mikä laite on mikä, kun itsekseen oli toisella salilla. Liekö sama juttu kuntosalilaitteiden kanssa, kuin on näiden sirumaksupäätteiden kanssa - hevin ei kahta samanlaista samaan tarkoitukseen tehtyä laitetta tule vastaan.
Viikkon on kuulunut kovista kiireistä huolimatta myös hapekasta kävelyä uusien teleskooppi kävelysauvojen kanssa Vuokatin raikkaissa maisemissa. Nyt on päästy jo niin pitkälle, että neljän päivän putki työmatkalla hotellissa pakotti oma-aloitteisesti kunnon lenkille joka päivä. Käsien lisäksi onnittelen tänään itseäni, että olen muutoksessa päässyt jo näin pitkälle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)