Tavoitteellista vai tavoitelista

Nyt jo pyörii mielessä viikon päässä oleva "mittauspäivä". Oikein täytyy keskittyä siihen, että jatkaa vaan tätä eloaan ihan niinkuin nämä pari viikkoa taaksepäinkin, eikä anna punnitusten ja mittausten hallita mieltä tai elämää. On tässä ihmisellä haastetta itsensä kanssa.
Lauantaina, sillä välin kun minä olin pikkumustassa juhlimassa hyvän ystävän synttäreitä, oli PT päivittänyt jo liikuntaohjelmani. Sinne oli ilmestynyt lisäkertoja ja kestoja oli pidennetty. Sykemittarillekin on nyt oikeaa käyttöä, kun on eri syketasoilla toteutettavaa lenkkiä ja liikuntaa. Tämähän alkaa tuntua oikeastikin jo siltä, että ollaan matkalla johonkin.
Eilisellä lenkillä oli ihan mukavaa pohdintaa  liikunnan määristä ja siitä, miten ruokailutottumuksiin on saatu ujutettua niitä toivottuja muutoksia. Tuntuu, että välipalat ovat minulle se vaikein juttu. Erityisesti minua, entistä laiskaa,  ilahdutti se, että tähdennettiin lepopäivien merkitystä. Aina ei siis pidäkään lähteä lenkille, vaan saa ihan luvan kanssa huilia! No se sopii kyllä sekin.
Ruokapuolen muutoksissa on edetty myös jokseenkin mukavasti. Viini on vähentynyt lähes olemattomiin ja  tuntuu, että energiapyramidi on saatu väännettyä, jos ei päälaelleen niin ainakin jo kyljelleen. (Toivottavasti se ei ole mikään tasasivuinen kolmio, koska silloin tämä kielikuva kyllä kellahtaa takamukselleen!)
Tuosta mittauspäivästä vielä. En tiedä, onko tämä jotenkin työssä opittua, mutta dataa pitää saada kokoon, että tiedetään mihin ollaan menossa. Ja mm. siksi odotan ensi tiistaita. Ja jotta olisi oikeaoppisesti etukäteen asetettuja ja harkittuja tavoitteita, niin tulkoon ne nyt tässä:

• Tärkeintä on saavuttaa hyvä olo ja säännölliset, pysyvät liikuntatottumukset.
• Painoa on tavoite pudottaa kesään 2012 mennessä 35 kg!
• Olisi hyvä, jos kuntotaso olisi tuolloin kesällä 2012 sellainen - vaikka juoksemaan en aiokaan ruveta - että pystyn hölkkäämään jonkinlaisen lenkin.

Koko tässä puuhassa ei ole kyseessä mikään pikamatka suoralla ja sileellä vaan kuvaannollisesti maraton aitajuoksuna. Todettakoon, että en aio juosta mitään maratonia enkä osallistua mihinkään naisten omaan noin 10 km liikuntatapahtumaankaan - ainakaan juosten. Jo nyt tunnen saavuttaneeni jotain. Olen saanut itseni ylös sohvalta!