Viikon ajan on tullut seurailtua sykkeitä hiukan aiempaa enemmän. Keskisyke ja se miltä lenkki tuntuu eivät minusta oikein pidä yhtä. Joku lenkki, jolloin tuntuu, että "kovaa" mennään, ei sitten sykkeiden perusteella oikein siltä näytäkään. Ja sitten jollain lenkillä, jolla omasta mielestä taivaltaa lähes kaikessa rauhassa (minulla on kyllä silloinkin aina hiki), tuntuu että sykkeet huitelee missä sattuu. Vaikeaa on myös saada se keskisyke sinne tavoitealueelle.
Käytän sykemittarina Polarin bluetooth-sykevyötä ja vastaanottimena on kännykkään ladattu Sportstracker. Ihan hauska ja toimiva yhdistelmä - tietoa kertyy lähes kaikesta lenkin aikana mistä vaan voi kuvitella. Tulokset saa ladatuksi nettiin, josta niitä on sitten hauska tiirailla. Jotenkin lenkillä käynti unohtuu helposti, kun homma on hoidettu. Sportstrackerin keräämä tieto on todistusaineistoa itsellenikin siitä, että on tullut liikuttua. Eri lenkkien tietoja on ainakin minusta tosi mukavaa netistä tarkkailla ja useimmiten vielä varsin tyytyväisenä. Kännykkä-sykemittarin huonopuoli on se, että lenkin aikana sykettä on hankalaa- tai lähes mahdotonta seurata pysähtymättä. Ja tietty kun pysähtyy syke tipahtaa ja se vaikuttaa sitten siihen keskisykkeeseen. Ehkäpä tämän keskisyke-jutun kanssa voi olla vielä hiukan suurpiirteinen. Pääasia on että ollaan liikkeellä ja kaloreita kuluu edes jonkin verran. Toivottavasti siinä sivussa myös kunto pikkuhiljaa kohenee.
Hitusen tuota lenkkeilyä nyt haittaa kyllä kevään kelit. Sinänsä se on sama paistaako vai onko pilvistä, mutta ei tahdo pinna oikein tuota liukastelua (ja toisinaan sohjoa) kestää. Se että joka askelella jalka hiukan lipsahtaa syö kyllä naista. Pitäisi nopeasti keksiä tälle rospuuttoajallle jokin vaihtoehtoinen tapa liikkua. Tai toivoa, että joku utopistinen föhn-tuuli tulisi ja puhaltaisi lumen ja jään pika-pikaa pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti