Pientä vastamäkeä

Tänään oli jälleen lenkkipäivä. Innolla odotettu lenkki typistyi yllättäen. Syynä taisi olla se, että lenkille lähdettiin ilman sauvoja, jotta ilmeisesti työstä - ei liikkumisesta - rasittunut oikea kyynerpää ei saisi lisää rasitusta. Siinä on nimittäin lääkärin toteama golf-kyynärpää. Ja golf-kauden päättymisestä on aikaa jo muutama kuukausi eikä harjoitushallin ovikaan ole käynyt. Joten golf ei ole syynä tähän.
Lenkki ilman sauvoja vaikeutui melko pian alettuaan. Alaselkä rupesi jumittamaan ja pian reidet ja pohkeetkin olivat juntturassa. Arvelen, että osasyy on se, että ilman sauvoja kävelen jotenkin eri tavalla ja aiheutan sillä tuon juntturan. Perimmäinen syy on kait pohjimmiltaan se, että tottumattomat ja usean vuoden mukavaan olotilaan totutelleet lihakset pikkuhiljaa pakotetaan liikkumaan. Siis tekemään jotain. Ne on vähän niinkuin minun sielunikin, ei ihan tahtois, vaikka tietää, että nyt on melkein pakko tehdä jotain. Jälkikäteen ei kyllä yksikään lenkki ole kaduttanut.
PT:n hyvät neuvot kesken lenkin venyttelystä auttoivat eteenpäin. Lyhennetyn lenkin jälkeen kotona  ihan kädestä pitäen näytetyt venyttelyohjeet alaraajoille jäivät toivottavasti tajuntaan. Ohje oli, että venyttelyjä voisi harjoittaa parikin kertaa päivässä.Ja bonuksena ohjeistettiin myös parivenyttelyjä :-).
Tänään on saatettu loppuun myös ruokapäiväkirjan pitäminen. Valaiseva kokemus, jota kannattaa itse kunkin, jolle joskus tuntuu ilmaantuvan kiloja tai ne ei millään lähde pois, tehdä. Oleellista on olla oikeasti rehellinen. Hassua kuinka helposti saattaa jokin - tai aika monikin - suupala unohtua. Huomenna sinkautan ruokapäiväkirjan PT:lle ja odotan palautetta.